Lima, joka oli täynnä makkaran palasia ja muita outoja aineen osia, oli minun
keittoni, joka oli juuri jäähtymässä pöydällä ja houkutteli kärpäset tans-
simaan lautasen reunalle. Kirvelevät vesi tipat tippuivat poskiltani, koska
katossa oli reikä ja mitäs sille happo sateelle voi.
Radio oli jo monta tuntia sitten lopettanut ohjelman ja oli aika laitta
jotain soimaan. Katselin suurta levy kokoelmaani, joka olivat Eino Grönin
viimeiset humpat ja muuta suomalaista kansan musiikkia. 
Osasin kaikki kappaleet ulkoa vaikka en ollutkaan kuunnellut niitä, kuin 
pari tuntia aina päivässä kolmen kuukauden ajan. En ymmärtänyt miten
joku pystyi kuuntelemaan samaa paskaa vuosia. 
Tuntui, kuin minun sisimmässäni olisi kasvanut siemen, josta kasvaisi niin
iso puu, että se ei enää mahtuisi sisälleni. Tällä kertaa se ei voinut olla
se sillä sen täytyi olla väsymys, joka oli tullut minun valvottuani kaksi 
viikkoa putkeen.