Pääni paino uhkasi suistaa minun paskannus aikeeni raiteiltaan, mutta sain tuettuani itseni hyvin ulkoharjan avulla. Tuntui kuin koko suoleni olisi ollut pöntössä, kuten ne olikin. Minun ei auttanut muu, kuin mennä lähimmälle kioskille ja tilata kerroshampurilaisen. Suolen kätkeminen oli aluksi vaikeaa mutta pienen tyhjennys operaation jälkeen suolen pystyi kietomaan mahan ympärille. Köytettyäni suolen kiinni henkse- leilläni olin valmis lähtemään vaikka 24 tunnin rave risteilylle! Kerroshampurilaisen syötyäni oli aika ottaa ruoka lepo. Laitettuani peräsuoleni riippumatoksi kahden liikenne merkin väliin pystyin lepäämään ympärillä touhuavista tietyöläisistä huolimatta, sillä olin unessa jo kun asfalttipora alkoi työstämään seiniä. Minun kannatti ostaa irtosanomalehti kasvoilleni suojaksi työstä lentävälle kuumalle pielle. Kasvot tuntuivat niin lämpöisiltä, että munan kovetus olisi onnistunut jo kolmessa sekunnissa. Mustan pien jo kutitellessa keuhkoja oli aika jatkaa päivän askareita. Tungettuani sanomalehden roskiin sen pien jäykistämästä olemuksestaan huolimatta, päätin karistaa kaupungin ilot jaloistani ja rupesin puhdistamaan kenkiäni läheisellä suutarilla. Suuterin puhdistettuani sinsillan karvaiset kenkien karvojen välit tuntui kuin jalkani olisivat kevennyt monta tonnia. Se saattoi johtua siitä, että suuteri oli poistanut kenkiäni reunustavat 3:n neliömetrin asfalttin palaset. Minusta päivä oli ollut kerrassaan normaali siihen asti, kun muistin että en vetänyt vessaa. Kiirehdittyäni kotiin jo ulko ovella huomasin vahingon, joka oli minulle hyvin harvinaista, kun suunnaton paskanlemu tukki hengityselimeni täysin tiedottomiksi ulkona olevasta hapesta. Kiivettyäni kaiteita pitkin seitse- mänteen kerrokseen, hapen puutteen vuoksi, olin varma, että minun käteni eivät yltäneet enää taskuihini, kunnes koitin raiskata oven paikoiltaan. Suoritukseni oli täydellinen, puhumattakaan siitä, että minun olisi vielä vedettävä vessa. Raahauduttuani pitkin kattoa olin vaikeuksissa miten yltää katosta vessan veto kahvaan. Nyt oli suoleni määrä astu areenalle. Lysäytin suoleni karvan päälle ja puristin sulkija lihakseni kiinni. Vedin vessan ja siinä samassa hävisi tuo elokuvamainen peukalon mitan verran eteeni näyttänyt sumu. Istun siinä hiljakseni ja mietin miten olin nähnyt tuossa sumussa. Sitten huomasin suoleni päässä yhden pienen silmän joka tuiotti minua. Nyt viimein käsitin mitä tarkoitettiin perse silmällä. Minussa heräsi Toivon kipinäm, muttä miksi Toivon kipinä voi syttyä minussa kun minun nimenihän oli Eikka. Kipinä taas sytytti koko talon tuleen ja siitä se eteni suoraan seuraaviin taloihin ja niin edelleen. Siinä minä katselin nyt uteliaana, kun seinät paloivat ja minun silmiäni vähän meinasikin jo kuivata pitkään silmiäni tuijotuksen jäljiltä, kun en ollut vielä räpsäytänyt silmiäni. No osaksi siihen vaikutti myös, että talo paloi ja tolleen. No mitäs minä siinä hätiköimään talo oli leikeissä ja harvoinhan sitä näki tulipaloa talon sisältä päin. Sitten yhtäkkiä minun tuntui niin kivalta leijailla alas ikkunasta ja las- keutuessani keijukaisen kevyesti maahan ihmisten ihmetellessä. Päätin poistua rikos paikalta ilman sen kummempia ääni, kuin konekiväärien laulamiseen, joten tyydyin moottorisahan ääneen, joka tuli suoraan mahastani. Se oli merkki siitä, että minun oli taas aika syödä. Minusta tuntui, että minun mahani olisi paremmassa kunnossa, kuin eilen. Kädessäni tuntui viiltävä tuska, joka oli aiheutettu by Iisakki Järvenpää. Oli aika ostaa hampurilainen. Kioskin myyjä, nuori neiti, meinasi soittaa ambulanssin minun vuotavalle kädelleni mutta minä en suostunut menemään erikseen käteni kanssa sairaalaan sehän tulisi kalliiksi. Valo himmeni silmissäni ja huomasin seisovani ruumiini päällä. Menin kysymään kioskissa olevalta myyjältä mitä oli meneillään, mutta myyjä ei kuulut minua, joten kysyin uudestaan, mutta mitään ei tullut vastaukseksi. Heilutin kättäni myyjän silmien edessä mutta myyjä tuiotti ruumista, joka makasi veren kastelemalla betoni laatoituksella. Kosketin myyjän nenää ja myyjä säikähti lennättäen myyjän paisto levylle. Siitä myyjä jatkoi kieriskellen pitkin seiniä. Ilmeeni korvasi kuun taivaalla. Katselin maisemaa, joka avautui kuuden kilometrin korkeudessa. Tunsin itseni niin kevyeksi, että olisin voinut tappa munkkeja rivissä. Palattuani auringosta takaisin kolmessa minuutissa, katselin televisiota vanhan kaverini kotona. Ostos kanavalla mainostettiin puhelin luurin pidintä joka ei lähtisi ikinä pois päästä. Cool oli sana, joka lipesi suultani. Auton avaimet olivat pöydällä ja päätin lähtä pienelle ajelulle. Astuttuani auton ovesta sisään ilman oven avaamista, olin valmis kunnon hurjasteluun. Suussani sulavat silmälasit toivat maailman kirkkaammaksi kuin koskaan. Auto ampaisi matkaan risteyksestä, kuin kana munan päältä kun sitä kutiteltiin nokasta. Tunsin kerman valuvan hihaani pitkin. Seinät kaatuilivat takanani, kun auto syöksyi puutalon läpi. FSOL:n soidessa aloin tappamaan kaloja sielun messun tahdissa, sillä olin huomaamattani ajanut jokeen. Ilman minkäänlaisia aaltoja minä nousin veden syvyyksistä, kuin joku olisi nostanut minut niskasta ylöspäin. Ruusut täyttivät minun suuni syöksyessäni kukka kauoan läpi. Moottori pyörien ajaessa ohitseni maantiellä tunsin, kuinka minua puistatti ajatus syöksyä päin vastan tulevaa liikennettä. Siitä kavahdettuani käännyin ympäri ja syöksyin noin 100KM:n tunti nopeudella vastaan tulevia autoja päin. Autojen pituus lyheni puoleen, kun ne iskeytyivät näkymättömään esteeseen. Suoleni tuntui hulmuavan, kuin viitta navakassa tuulessa. Tunto aisteissa ni ei tuntut olevan vikaa vaikka nipistin itseäni. Autoihin törmääminen ei tuottanut minulle n+43D:n vahingoa. Tultuani takaisin autojen romujen seasta tulin siihen tulokseen, ettei minun kannattasi enää kantaa vanhaa joulukuusta mukaanani vaan se oli vaihdettava uuteen ja ehompaan muovi kuuseen.