- svapman&legend&akustik -


 Oli syys. kuten kliseemaisesti tarinamme taas alkaa. Toisin kun ennen
 se oli jotain muuta kuin keltaisia lehtia puun kylkea kiipeamassa
 ylospain. Tehtiin se sitten kun nopeasti hyvansa, meidan taytyi istua
 koko ilta nuotion aaressa lauleskellen sonaatteja -6 ja +4 fine tunella.
 En kehdannut ehdotta Annalle nukutus tangoa koska pelkasin keinosiemeneni
 johtavan tykistokeskitykseen.
 "Ydinkärki aurinko, auttaako auttaako se mua nukkumaan" -laulua laulaessani
 tuuppasin kyynärpäällä erioil purkin nurin. Esko syöksyi kuin ikään
 hidastetussa saksalaisessa pornofilmissä, jossa ruudusta näkyi vain nykiviä
 käden liikkeitä mustavalkoista shakkiruudukkoa vasten, kohti maahan vielä
 tippumassa olevaa erioil purkkia kohden. Samalla hän sai kaapattua makkaran
 Veeran tikusta, jossa kiemurteli pienenpieniä sisiliskoja. Lentokaaren
 vakaus oli ^17 pektopah:ia verrattuna mega-ahtomatriisiin. Valtavat salmat
 iskivät Thorin matkalaukusta ulos. Eskon rintakehän karvat koskettivat
 salaista puhdasta maata ja vaimensivat laskua hänen käsiensä kurottautuessa
 kohti vieläkin tippuvaa erioil purkkia. Valkoisen aineen valuessa
 sormiensa välistä hän päästi uhkaavan huudon "Veromodan esirippu sulkeutuu!"
 jonka aiheuttamana saunan kiuasta lämmittänyt Pertsa ruuvasi vasemman
 olkapäänsä kiinni laiturista lähtevän moottoriveneen keulaan..


 "Kuulen kuinka huudat" lausahti Tauno kohdatessaan vanhalla
 polkupyorallaan liikenne ympyran 30 senttiset katukivetykset.
 Mitään ei ollut enää tehtävissä sillä Teuvon kiekonheittoon perehtyneet
 käsivarret eivät enää taipuneetkaan samaan asentoon kuin hetkisitten.
 Emme uskoneet että Teuvon pyörästä olisi enää kaluksi tai Taunosta
 pyöräksi. Seottuamme liikenneympyrätanssin tahtiin pystyimme taikomaan
 3metrisiä kraatereita liikenneympyrän lähi maastoon.
 Vanha talismaani antoi meille voimaa ja saimme tuntea sen nahoissamme
 600 asteen tuulen henkäyksenä.
 (enkä tarkoita asteilla kulmaa josta tuuli pyyhkäisi)
 Marko puhui taas puhelimessa ja sinkosin hänen kätensä kolmanteen ulottuvuuteen
 jotta emme voisi keskittyä enää siihen mitä olimmekaan tekemässä.
 Vihaiset katseet ja polttavat kivespussit tuntuivat entistäkin painammalta..

 Varmuuskopiot otettuaan Jalmari käppäili kuumeisen näköisenä pitkin metroaseman
 tahdistettuja käytäviä pitkin. Hänen hikiset, pulleat kätensä hamusivat housu-
 jensa etumusta "kun tuo perkuleen Vene tuolla etumuksissa hierttääpi,
pitäsköhän
 se tervoouuttaa.." suuren mahansa takaa, jota peitti hädintuskin päälle sopiva,
 liian kireä valkoinen kauluspaita. Mehevät hikipisarat valuivat hänen
punottavaa
 rasvaista, kireää ihoaan. Toissaviikolla leikattu parransänki päästi kahisevaa
 ääntä hieroessaan kaulan ja ylärintakehän ihoa punaisemmaksi. Pienet pisarat
 tunkeutuivat jokaiseen solukkoon valuessaan kohti jo kastunutta paidan reunaa.
 Molekyylien laahautuessa pitkin atomeita Jalmari huomasi joidenkin metallisten
 esineiden osuvan jatkuvasti hänen päänsä etuosaan. Pimeässä hän hapuili ja
 löysi viimeinkin valokatkaisijan. Valot syttyivät hitaasti. ".. misshä..
 helevetissä .. mhä oikeingh .. uh ulp.. oon?".

 Antti "Nahkamestari" Seppälä oli ostanut uuden kiiltävän ulsterin, joka oli
valmistettu
 kiilto hiotusta pvc:stä.  Jossain saumassa hän oli sen tehnyt ilman, että
hänen äitinsä
 olisi voinut tietää siitä että hänen poikansa oli kaapissaan asuva
siementehtailja.
 Irroitimme useine mummojen otteita Antin nahkavyöstä kun hänen pvc:ulsterinsa
 iski kipinää Antin haarahiusten hieroessa takkiin 350watin jännitteen.
 Naapurin kollikissa laskeutui perse edellä puusta juuri samaan aikaan kun
 antin pokasahan nasahti käyntiin  hänen jalkojen sotkiessa ilmaa kun hän
 roikkui vaatekaapin hengari tangossa..
 Jo myönnytyksen aikoihin osasin varoa Antin etukumaraa nostetta.
 Antti osasi varoa ulkona liikkuessaan lyhtypylväitä mutta liikennemerkki
 tolpat tuotti hänen 45 asteen karsastuksensa takia vaikeuksia.
 Antti oli naisten mies navasta nivusiin.. muuta mieheen liittyvää hänestä ei
ole
 vielä tänäkään päivänä löytynyt, ehkä se selittää 'naisten mies' lisänimen.
 Nahkamestarin lisäarvonimen Antti sai kun hän ilman tuskia skalpeerasi
 esinahkansa, ja kun ambulanssi ja poliisin karhukopla saapui paikalle
 hän oli ommellut esinahkastaan hienon vaaleanpunaisen karvapäällysteisen
 ranta lentopallon. oH olipas siinä ruotsalaisilla rantaleijonilla
 ihmettelemistä kun maassa makaava karvapallo olikin peliväline eikä
 talvella kadonneen stetsonimiehen anaali joka olisi pullistunut
 suolen kaasuista.
 Taskunauris muistutti seitsemää... minä muistutin kysymysmerkkiä....



	(to be contiqnuedh!)