Turhaan minä sitä odotin kuten varmaan odotti koko tienookin, sillä
minulla oli täysi velvollisuus suunnata nokkani kohti Valas. sectiota
kohti. Sinne missä inspiraatio on luonut jo seiniin hometta. 
Olin varma, etten söisi kynsien välejäni pitkän juna matkan aikana. 
Suussani sulavat tuskallisen makuiset marmori kuulat saivat minut tuntemaan
todella ihanan sekavalta. Paskan turahdus tuntui pyrkivän ulos minun kaikki 
valtias maisesta ruumiistani, jota en hallinnut täysin ainakaan tällä 
hetkellä. Suunta, johon olin iskenyt kaksi tikkaa lentämään kohti suurta
naisen läskista pakaraa, sinne minne minun tuli nyt suunnista.
Aseman seinät olivat turhan ruskeat minun takilleni, siitä huojentuneena
olin varma, että minua seurattaisiin.
Otin huolettoman silmäyksen pitkin aseman kahvilaa, jossa olevat ihmiset
katsoivat minua hyvin... hyvin... huvittuneena.
Tunsin itseni vuosi sadan pelti sepältä, kun tungin ensimmäisen vastaan
tulleen tytön kurkkuun kuuma sinkittyä metalli levyä ainakin sen verran
ettei tämä söisi mitään pariin päivään.
Lattialle vierähtäneet granaatit eivät saaneet minua enää kiihtymään.