EVMP. Gerbiili oli paskantanut häkkinsä täyteen jo viidentoista minuutin sisään viimeisestä tyhjentämisestä. Pieni paskiainen oli puristunut lyttyyn häkin seiniä vasten ja jouduin avaamaan häkin putkipihdeillä. Viidentoista minuutin päästä minulla oli uusi gerbiili. Sen nimeksi olin antanut Virtsaava Taavetti. Tällä välin olin kuitenkin rakentanut jo uuden häkin. Hitsasin naapurin auton peltejä juuri kokoon kun gerbiili saapui pikalähetyksenä. Häkki oli valmis, voimakas ja kestäisi ainakin kahden millibaarin paineen. Sujautin Taavetin ovesta sisään sutjakalla ranneliikkeellä joka repäisi käteeni 1,5metrin kolmionmuotoisen haavan. "Ekoisti!!", huusin säikeiden repeillessä minun kädestäni irti ilman minkäänlaisia aiheita tai mitään aihetta yleensäkään. Verta roiskui myös tapetillekkin ja lattialle. Valitettavasti ei naapurin inhottavan 14v mopo-penikan päälle. Lisäsin haavaan keittoainekset ja annoin sen kiehua pari minuuttia. Suihkuun mentyäni muistin että olin itseasiassa unohtanut antaa gerbiilille ruokaa. Noh, lähtiessäni suihkusta, muistin että olin alasti ja ettei minulla ollut silmälaseja päässäni. Näköni oli tietysti +13,9 ja sylintereitä oli V -muodossa neljä. Edessäni ollut nahkamies väisti salakavalasti taktisia liikkeitäni ja syöksyi suoraan otsaani. Se oli naulakko. Häkille päästyäni jaloissani roikkuivat 3d-lasit, puhelimen luurin jatkojohto, kaksi kiloa kokaiinia, verstaan ovet sekä postiauton keulaosa. Vähän aikaa ihmeteltyäni muistin päätarkoituksen. Ruuan. Pari lusikallista syöneenä päätin, etten voisi oikeastaan syödä gerbiilille tarkoitettua ruokaa kovinkaan hyvin, joten jatkoin sen lappamista suoraan ruokakuppiin. Tälläaikaa hermostunut sähköpostimies(tm) koputti jalkapohjaani. Kysyin, mitä hän oikein nyt jälleen halusi. Mies kohottautui yhdellä nepparin aukaisemis-liikkeellä täyteen mittaansa (113cm) ja lausui sanoja epäjärjestyspumppujen tahdistuksella. "Palkkaluokkasi on mahapalkka", sanoin eristäytyneenä neljään pitkään ikkunateippiin. Urpolan Kujis ajoi Raatikaisen pihalaatoitusta pitkin Ursuksellaan reteästi. Isältään saatu puukko tökki häntä töyssyjen kohdalla, jotka olivat talon kotieläimiä, suoraan nivusiin. "Voi Armi!", lausahtaen hän heilautti puukon ikkunalasistaan läpi vahingossa. Puukon terä niitti naapuripellon lehmien juuri märehtimää nurmikkoa. Takapotkuinen Pentti, Raatikaisen tilan isäntä, armahti pirun tyhmää Kujista kahdellatoista kärpäspaperilla, sekä satsilla automaattihaulikon räjähtäviä panoksia. Pitkissä saagoissa Kujiksen kiljah- dukset tunnettiin lauluna, joka sai apinoiden planeetan vavahtelemaan kiljuhuuruissaan. Nappisilmäinen sähköpostimies päästi käsistänsä hienkatkua, jota en ollut haistellutkaan sitten Nuorittan koulun jälkeen. "Ehkä pinotexin pinta olisi voinut olla sileämpi", tokaisin tarkastellessa lautaseinää lähempää osuessani siihen kahden kilopascalin voimalla. Seuraavassa hetkessä oli jotain taikaa, tunsin sen. Hetki oli tulossa minua kohti suurella voimalla, mutta menikin väärinpäin ohi, osuen suoraan postimiestä. "No voehan.. seutukunta! Ursus veti roiskeet seinille siun kanihäkkiin.. perkkele.." Näin sanoen Kujis astui ulos Ursuksesta. Ihmettelin hieman vanhanaikaista peräsintä pulloveneessäni, kun Kujis-pönttö irroitti puukkoaan kusipäismäisen sähköpostimiehen kainaloista. Persialaismattoni imi kaiken sisäänsä, joten en tarvinnut pölynimuria. Kerran eksyin siihen kahdeksi viikoksi ja jouduin käyttämään sipuleita lautoilla maksuvälineinä. Vittumaisia ne ampparit.. Unilaatikoita käyttäen apuna nostelin palaneen seinän, sekä siihen tulleen reiän pois lattialta. Iltapalaan olisi vielä aikaa, kun laittaisin vaatteet päälleni.