Once again, homemade.. No! I meant made at work texts by Obskuron :) + KSL aaniefektit. --------------------------------------------------------------------------- Sarjassamme : Epaonnistunut auton osto retki. ************************** --------------------------------------------------------------------------- Ajettuani jalleen kerran uusimman autoni kuutioksi, paatin lahta ostamaan uutta. Tallakertaa en kuitenkaan ostaisi enaa Vectoreita, vaan ehka jotain halvempaa, kuten eurooppalaisia tai jopa japanilaisia. Herasin. Ymparillani haari 12 ihmista. Olin sairaalassa, kaikilla valkoiset vaatteet. Hieman selvittyani, ihmettelin, mita hittoa oikein makaan kahvion pakastimen paalla, sormet liiskana kannen valissa. Tasta jarkyttavasta ilmiosta selvittyani nousin pystyyn iskien paani lahinna istuvan ruokaan. Ruoka oli jo ehtinyt hetken verran jaahtya ja maistui taivaalliselta. Makasin dormanttina perunamuussi nenassani ja keuhkoissani kuplien. Viimeinen pisara silmistani vierahti kun hissin ovet aukenivat ja karmiva hissimusa(tm) alkoi soimaan 180db voimakkuudella! Pahinta tassa oli se, etta musiikki oli jotain ikivanhaa kirkkokuoroa. Hyokkasin mahdollisista lasiovista lapi paastakseni eteenpain huutaen ja kiljuen taysilla. Huonoksi onnekseni eras naista lasiovista sisalsi metalliverkon. Lysahdin lattialle jauhelihana. Paikalle tullut siivooja tuhahti ja aprikoi siivotessaan jaannoksiani parempaan talteen "voi voi, joku on unohtanut hyvat jauhelihat kaytavalle..". Oli jalleen kerran pimeaa. Mutta ainakin harhautin takaa ajajani! En tieda miten ja milloin ja missa minut oli parsittu kokoon kun herasin salamoivana yona unilelujen ymparoimana oudon valoisasta huoneesta. Jossain napsahti, se oli onneksi vain paahtoleivan paahdin joka nakkasi leivat kattoon kiinni. Ne upposivat n. 5 senttia betoniin. Otin vesilasin kateeni ja join sen. Lasi muuttui kadessani nestemaiseen olomuotoon. Yritin paasta ylos sangysta mutta se ei onnistunut. Varpaani (the kone) oli jaanyt kiinni peitonmutkaan. Puolentunnin sahaamisen ja lasereiden laukomisen jalkeen varpaani oli jalleen irti... jalastani. Otin laheisen laakarintakin naulakosta ja lahdin kavelemaan pitkin valtavaa kaytavaa. Katselin mukavia maalauksia matkanvarrella. Matkan jonka en viela tiennyt johtavan sinne, mita tekaan ette ole viela lukeneet. Satunnaisgeneraattorini paatti ottaa minut haltuunsa ja ryntasin taysilla sairaanhoitajien paivystys koppiin. Sellaiseen lasiseen, jos tiedatte. Otin mikrofoonin kateeni ja aloin survomaan sita nenaani. Turhaa, silla se ei mahtunut sinne. Huomasin laheisen mankan ja torkkasin mikrofonin suoraan sen kaijutinkotelon ritilan lapi. Painoin "kuulutus" nappia. Seuraavan kuuden minuutin ajan korvia huumaava ulina sai minun tasapainoelimeni jarkkymaan kun juoksin jalleen pitkin kaytavia. Kuulin viela kaiuttimista kerroksesta lahtiessa jotain .. "kuka helvetti taman teki...". Tullessani kolmanteen kerrokseen olin jo valmis todistamaan budhismia edessa olleelle ruokavaunulle. Mutta olinkin ilkea ja menin kuiskailemaan tekokasville. Taskut taynna tekokasvin "papanoita" juoksin ja harhailin tullessani suljetulle rongten osastolle. Kello oli 01:28 kun juoksin kaksinkertaisesta lasista lapi. Hiljainen halyytyskaan ei tajunnut mita oli tapahtunut. Etsin suurimman rongten huoneen ja menin sinne piiloilemaan. Hetken kuluttua olin jo saatanyt kuvauslaitteen taysille ja ajastukselle ottamaan kuvan joka 30sekuntti. Menin alustalle makaamaan. Raps ja ensimmainen kuva oli otettu. Raps raps raps raps.. tieda monennenko kuvan jalkeen havahduin tylsyyteen ja paatin lahtea pois. Vetaisin kuvaajan voimajohdon irti tuhoten monta sulaketta. Istahdin odotusaulaan lukemaan naistenlehtia. "kasvojen hoito Labtec mcs-150 voiteella antaa sinulle persoonallisen nayn.." hetken mietittyani tajusin etta siina taytyy olla jotain keskushermostoon vaikuttavaa ainetta.. Istuessani odotushuoneessa tarpeeksi kauan dormant ilme paalla, tajusin edessani olevan rullatuolin. Kiipesin sen kyytiin ja ajoin pitkin oisia kaytavia. Naky oli paatahuimaava kun nousin seisomaan tehden kunniaa entiselle Neuvostoliitolle. Asentoni oli sankarimainen. Ainoana huonona puolena olivat paahan kolahtelevat suuntamerkit (neuvonta, kahvio jne.) jotka tekivat pahaa jalkea. Viimein ja vihdoin sain muuta tekemista kun huomasin eteeni tulevat portaat. Hyppasin viimehetkella .. vaaraan suuntaan, eli eteenpain. Kivasti romisten lensin n. 2 metrin matkalta alas, suoraan betonilattian pintaan. Lennon aikana kerkesin miettia seuraavia asioita : kirkkojen ehtoollisten viinimaarien kato on paljastettu viimeinkin pappien syyksi. Papit naukkailivat viinia aina ennen hautajaisia ja haita. Olivatko kaden luut ovat hauraampia kuin jalan. Uhoutos voi myos olla feikki jumala. Rysahdin kivalla aanella maahan, tietaen etta siinapa sitten makaisin n+1 minuuttia. Tieda hanta kuinka kauan siina maannut, mutta kuulin kaukaisia aania kaytavalta kun herasin. Kello naytti olevan 2:17. Viela oli aikaa ennenkuin pitaisi lahtea. Paatin laittaa kampauksen kuntoon ja aukaisin yhden seinapolynimureista hulvuttaakseni lettiani. Pahaksi onnekseni tama imuri oli tehokkaampi kuin painepesuri .. pyorin kolme minuuttia siina imun varassa kunnes laite meni tukkoon kaikista hiuksistani. Keskelle hiuksiani syntynyt pyorea palvi oli mita ihanainen kampaus. Huomasin vieressani olevan lahetin potkulaudan ja hyokkasin sen kimppuun satkien. Tykitin pitkin kaytavaa edessani olevaan ihmisjoukkoon pain. Vasta viimehetkella huomasin niiden olevan poliiseja. Paatin kaatua lattialle ja paastaa potkulaudasta irti. Lensin lahimmasta ovesta sisaan suoraan pain jotain tarvike kaappia. Kaapista paalleni, enimmakseen jalkoihini, tipahteli kivoja skalpelleja ja piikkeja. Tuska oli n. En kuitenkaan valittanyt tasta vaan nousin pystyyn ja etsin nopeasti jotain laaketta.. loysin jotain sarkylaaketta ja nappasin sita. Katsottuani uudestaan pulloon huomasin sen olevan tarkoitettu elaimille. Lehmille. Juoksin kuin ravihevonen karkuun poliisien vaimeita pysahdy huutoja samalla kun revin piikkeja ja skalpelleja irti jaloistani. Kaaduin. N+1 piikkia + skalpellia painautui lavitseni. En tuntenut mitaan kipua. SIISTIA!! Ajattelin itsekseen ja lahdin juoksemaan kohti tuntematonta .. poliisit uhkasivat avata tulen.. ja niin he tekivatkin. Joukko poliiseja seisoi edessani ja avasivat spriikeittimeen tulen. Liekki oli sininen. Juoksin heidan lapi kaapaten spriikeittimen kadestaan samalla laulaen "drop the base drop the base drop the base -- NOW!" - ja samalla lensin lapi ikkunan! Mahtavan ilmalennon tehtyani ja tipahdettuani 4 kerrosta alemmaksi (maki) kuulin hienoisia niksahduksia jaloista. Mitalie nekin. Tarkat silmani huomioivat n. 400m paassa olevan helikopterin laskeutumispaikan jonka laheisyyteen hiivin. Siella oli poliisihelikopteri juuri laskeutunut, koska sielta rynni ulos swat-tiimin porukkaa. Hiivin takakautta varastorakennuksen seinanvierustaa pitkin helikopterin pimealle sivulle ja hyokkasin sisaan ohjaajan ovesta vetaen hanet samalla ulos sielta. Vieressa ollut kuski ei oikein ollut tajunnut etta mita oli tapahtunut ennenkuin liimasin hanen poskeensa seitsemantoista marok appelsiini merkkia. Han tipahti asfaltille huutaen tuskasta ja repien marok merkkeja pois naamastaan. Paatin nousta ilmaan. En tieda mista tiesin kaikki nappulat ja vinksvonks laitteet mutta sain sen ilmaan tosi kevyesti. Ainoa huonopuoli tassa oli se etta kun swat -miehet tulittivat etulasin rikki. Viima oli quite voimakas. Lensin kohti urheiluhallia.. sen yli ja suuntasin suoraan keskustaan. Lensin niin matalalla kuin mahdollista laulaen "mustat silmat.. vihrea takki.." ja kuten tavallista, tormasin postin kerrostaloon. Olohuone, johon tormasin oli ennen tormaysta kivasti kalustettu. "se ilmestyi aivan yhtakkia jostain ja se lenti aivan kattoja hipoen. muistelen etta se otti pari pyykkinaruakin mukaansa. Tormays ja rajahdys olivat kylla hyvin vaikuttavia. Ensiksi kopteri painui hieman kasaan, senjalkeen valahdys ja se muuttui kirkkaaksi tulipalloksi, muuttaen myos puoli kerrostaloa.. " Herasin kerrostalon kaytavalta ja katsoin kelloani hataannyksissa. Huh! Ei ollut mennyt kuin 10 minuuttia. Varpaitani poltti joku. Ai.. olinhan liekkimeressa istumassa. Iloisena yllatyksena hissit toimivat viela ja paatin menna alimpaan kerrokseen. Alhaalla minua odotteli poliisit ja iso joukko uteliaita ihmisia. Paatin selviytya tilanteesta puhumalla pimeita jumala sanoja. "hare kirsti.. haare hare.. ich bin salts makkaren! guu guu..". Sanat tepsivat ja koko joukko lakosi maahan tehden allahia minuunpain. Tarjosin heille kuukuvioita. Juoksin akkia porukan yli laheiselle r-kioskille, iskin kateni ikkunan lapi ja otin sielta pari assa arpaa. Poltin ne. Juoksin letkunpuistoon tien yli jossa minua odottikin jo pari kaveria. "Joo.. taas sita ollaan oltu pitamassa hauskaa ilman meita.." "kiitti vaan hei..". Vastasin heille lyhyesti "no nythan on niin etta minun hallituskauteni aikana minulle ei ole koskaan tapahtunut nain ihanaa paivaa. Olen ollut kello kahdestatoista saakka kokouksissa tuolla OYKS:ssa pain. Jouduin neuvottelemaan kaytannossa tieni ulos salista, ennenkuin paasin tanneasti... " samassa korttipuhelin soi.. juoksin Piccolon seinustalle ja vastasin "hjalp?" "ei kiitos, ei tanaan.." Ja laitoin sen kiinni. Paatimme yhdessa ottaa lahimman auton ja niin teimmekin. Kaynnistin auton skalpellilla, jonka repaisin jalastani irti. Kavereitteni mielesta olin kauhea naky kun ei edes verta ollut missaan. "eiko tuo muka tunnu ollenkaan korvantakana?" .. olinhan ottanut lehmille tarkoitettua sarkylaaketta, kiitos sen. Lahdimme ajamaan kohti tuiraa. Auto oli eurooppalainen, Volvo. ----------------------------------------------------------------------------