007 ja lupa syödä nunnauuni

Olin taas metsästämässä karvatatteja, kun kuulin ohikiitävän lehmän
ujelluksen. Lehmä eteni 300kilometrin tuninopeudella, vaikkakin itse olin
vain 14. Otin aimo tujauksen nenäviillokkia, vaikka tiesin sen olevan
ehkäisynä lapsennahalleni. Tästä kauhistuneena lähdin kävelemään edessä
törröttävää polkua ylös. 20minuutin kuluttua olin jo lähellä
nunnaluostareita, jossa minut otettiin avosylin vastaan. Istahdin
takataskulleni poltellen kärpässienipiippua. Vaikutukset alkoivat jo heti
tuntua selässäni ruoskaniskuina, joita sateli kuin kärpäsiä
talvipakkasella. Aikani elettyäni lähdin maleksimaan kotiani kohti, mutta
tiesin että minua odottaisi lukematon määrä vaaroja. Ensimmäisen vaaran
kohtasin jouduttuani bussikuskin housuihin keskellä kirkasta aamupäivää.
Bussikuski tuntui olevan hervoton, joten heitin hänet arvottomana lähimpään
sillipurkkiin suolautumaan. Jatkoin raitiovaunussa, jossa minua odotti jo
kaksi naapurista karannutta naapuria. Heillä oli pihvit ja grilli
odottamassa nälkäisiä ihratynnyreitä, vaikka suola oli määrätty jo
karanteeniin. Juoksin päätäpahkaa karkuun, joka seurasi minua kuin tonttu
namusetää. En voinut tehdä muuta kuin tuhota lähimmän tiiliseinän
kuutiopalleillani, mutta en kestänyt enempää. Heräsin kotona ja minulla oli
mahtava kämis. Kello oli jo huomenna.

-boly