Vihreät valot seurasivat olemustani puistossa, jonka valot olivat yleensä
keltaisen maitomaiset. Tunsin jonkin katsovat minua. Käännyin ympäri ja
vilkaisin nopeasti, joka puolelle. Siellä ei ollut ketään paitsi tuo
pieni sienitäti, joka vilkuili minun perääni.
Päätin jatkaa tien nuolemista toisen betonilaatan verran.
Olin alipalkattu tien lakaisia, jolla ei ollut edes varaa ostaa harjaa.
Työ täytyi tehdä kielellä sillä käteni olivat sidotut jäätelön myyntiin.
Toisin sanoen olin alipalkattu jäätelön myyjä ja kadun lakaisija.
Jäätelö olivat sulaneet ajat sitten ja vähän myöhemmin olin syönyt ne.
Siinä saattoi olla syy vatsani kurjaan vääntelyyn. Vääntely tapahtui
sisältä käsin ja suurissa kulmassa. Suuta kuivasi lehti, joka oli edellisen
sunnuntain painos, mutta paino muste oli siltikin vielä kosteaa.